Anssi Bloggaa: Pros & Cons

Läpsystä vaihto. Saga on tänään yliopistolla ja minulle jäi jännästi seuraavan blogipostauksen kirjoitus. Saga on aiemmin varsin kattavasti käsitelly yleistä elämää täällä, joten ajattelin listata tähän muutamia ensinäkemältä huomaamattomia eroja Englannin ja Suomen välillä joita tähän mennessä on tullut vastaan. (Color chartia en HIMYM tyyliin jaksa ainakaan toistaiseksi taiteilla.)

Pros:

+ Opiskelu on mielenkiintoisempaa ja luennoitsijat todella osaavat opettaa, sekä käsiteltävät aiheet ovat enemmän viimeisintä uutta.

+ Viiniä ja muita alkoholijuomia myydään kaikissa kaupoissa ja ilman aikarajoituksia.

Anssi tähänastinen lempiolut

+ Pubit
+ Brittiläiset oluet ja siiderit
+ Vaatekaupat
+ Britti pekoni
+ Vanha ja hieno kaupunki
+ Avon-joki

Sagan lempisiideri

+ Lämpimämpi ilmasto
+Pseudoefedriini ja fenylefriini











Cons:

- Tyypillinen brittiläinen sää (Oli todella ensin huomaamaton alkuun. Aurinko paistoi suurimman osan ajasta, tosin sittemmin asia on palannut stereotyyppiselle tasolle.)

- Täkäläiset muovipussit. Kaupasta saatavat muovipussit ovat aivan liian pieniä ja heikkoa tekoa. Eihän näillä tee mitään.

- Hanat. Kuinka vaikeaa voi olla siirtyä kahdesta erillisestä hanasta yhteen, joka sekoittaa veden. Todella käytännöllistä avata erikseen kuuma vesi  (on todellakin kuumaa) ja kylmä toisesta.

- Yliopiston mäki. Kenen idea oli rakentaa yliopisto mäen päälle? 2 km matka vähintään 11% kallistuksella jatkuvasti ei ole kiva juttu aamuisin kun busseihin ei mahdu.

- Julkinen liikenne. Aikatauluihin ei voi luottaa ja bussiin mahtuu jos mahtuu. Lisänä 2 eri kilpailevaa yhtiötä, joihin ei saa ostettua yhteistä korttia.

- Ennen klo 10 alkavat luennot.

- Kallis ruoka.

- Soluasunto
(Sagan kommentti: - Kokolattiamatot!! Maailman epäkäytännöllisin keksinö..)

Tyypillinen brittisää

Yliopiston mäki. Jatkuu tästä noin 2 km alaspäin.

En halua nyt kuitenkaan kuulostaa liian negatiiviselta, kokonaisuudessaan aika täällä on ollut mahtoisaa. Välillä vaan huomaa joitain asioita, jotka Suomessa toimivat, vaikka niitä ei ensinäkemältä huomaakaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ikävoisin Suomea, sopeutuminen täällä asumiseen on käynyt kuitenkin hyvinkin helposti. Kaikki ihmiset ovat brittiläisen tapaan äärimmäisen kohteliaita ja kannustavia. Lisäksi kokemukseen liittyy määrittelemätöntä hienoutta ja pieniä asioita, joita tässä tekstissä on mahdotonta tuoda esille. Suurin hämmästys kuitenkin liittyy ajan nopeaan kulumiseen täällä, nyt on jo 1/4 osaa koko vaihtoajasta takana. Ei olisi ennalta uskonut. Noh, onneksi aikaa on kuitenkin vielä jäljellä ja monia hienoja paikkoja ja hetkiä koettavana.

Lisään vielä loppuun muutamia kuvia matkan varrelta, ilman sen suurempaa pääteemaa.

Lacock Abbey

Royal Cresent

Cardiff harbourside

Queen's Square, Bath

Christ Church College, Oxford

Pultney Bridge

Keep Calm And Carry On

Heips hei taas täältä harmaasta ja sateisesta (mutta tunnelmaltaan sitäkin aurinkoisemmasta) Bathista! Tämä viikko onkin mennyt melko rauhallisissa merkeissä, luentoa ja hengailua yliopistolla jne. Tai noh, jos ei lasketa tiistain pientä yllätysvierailua Bathin sairaalan päivystykseen...Anssilla kävi pieni onnettumuus kahvipurkin ja viinilasin kanssa ja lopputuloksena oli 5 tuntia päivystyksessä, röntgenkuva ja 3 tikkiä käteen. Vähän erilainen tiistai-ilta/yö. Mutta onneksi ei käynyt pahemmin ja päästiinpähän tutustumaan paikalliseen terveydenhuoltoon.

Päivystyksessä. 5 tunnin aikana ehti tulla vähän tylsää...

Mutta tosiaan, muuten tämä viikko on ollut aika rauhallinen. Olen lähinnä yrittänyt järjestellä aikatauluja ja saada aikaan jonkunlaista järestystä arkeen. Tällä viikolla meillä alkoi Cambridge-proficiency englanninkielen kurssi, joka luultavasti vaatii aika paljon työtä. Ilmoittauduin myös jazz-tanssikurssille! En ole koskaan tanssinut jazz-tanssia, mutta jännä aloittaa jotain ihan uutta. Yliopistolla on niin paljon eri klubeja, kerhoja ja urheiluryhmiä, että tekisi mieli liittyä kaikkiin! Harmi vain, että kurssiaikataulut ei oikein salli sitä, mutta ajattelin ainakin vielä liittyä viinikerhoon ja ehkä jopa kokeilla tennistä. :)

Hullua, että meillä on jo melkein 1/4 vaihtoa takana! Tässähän iskee paniikki, kun tuntuu, että on niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa. Mutta onneksi kalenteriin on jo buukattu ainakin muutama asia minun "englanti-to-do"-listalta, kuten retki Oxfordiin 20.10! 

Nyt pitääkin tästä lähteä "Writers of bath" luennolle. Cheers!

Monday

Tänään se sitten lopulta iski: arki nimittäin. Ja voin kertoa, ettei se aina ole niin ruusuista - edes täällä Englannissa. Tai ei ainakaan kun asuu 5 hengen solussa, jossa on vain yksi kylpyhuone ja kaikki pyrkivät suihkuun samaan aikaan aamulla...

Arki kuitenkin iski kunnolla vasta kun aamulla odotimme bussia (niinkuin myös kaikki muut yliopistolla opiskelevat); kaikki bussit olivat niin täynnä, että jouduimme kävelemään yliopistolle. Tämä ei ehkä kuulosta kovinkaan kauhealta, mutta Bathin yliopisto sijaitsee ikuisuuksien pitkän ja jyrkän mäen rinteellä ja kävely täältä yliopistolle on yhtä tuskaista kun lenkkeily. Kun sitten lopulta päästiin perille yliopistolle hikisinä ja uupuneina huomattiin, että luento jolle oltiin menossa onkin vasta huomenna. Että sellainen maanantai aamu.

Noh, onneksi loppupäivä oli huomattavasti parempi. Ja se hyvä puoli liian ajoissa heräämisessä on, että on aikaa käydä esimerkiksi aamukahvilla ja croisantilla kahvilassa. :)

Ja vaikka olisi kuinka huono päivä tahansa en vaihtaisi tätä kokemusta täällä Englannissa mihinkään.

Keskiviikkokuplivaa

Pientä luksusta arkeen näin keskiviikkoillan ( ja ehkä myös  Anssin kotiinpaluun) kunniaksi. :)

Vapaapäivä

Tänään minulla oli pitkästä aikaa vapaapäivä keskellä viikkoa. Ihan mukavaa, vaikka se tarkoittaakin että olen lauantaina töissä. Mutta viikko menee nopeammin näin. Enään tasan kuukausi töitä jäljellä!

Olin suunnitellut nukkuvani hiukan pidempään aamulla, mutta sen sijaan heräsin siihen kun talonyhtiön kiinteistöhuoltomies soittaa ovikelloa klo 8.30. Siinä sitten menin avaamaan ovea ihan unenpöpperössä ja hiukset pystyssä. Kiinteistöhuoltomiehen oli tarkoitus tulla katsomaan mitä voi tehdä isolle ampiaisenpesälle ikkunani ulkopuolella. Hän vilkaisi sitä kerran ja sanoi: "Oho, se on aika iso. Ei tota kyllä itse uskalla mennä sorkkimaan. Täytyy kutsua ammattilainen".

Noh, ei kai tässä muu auta kun odotella, että joku tietää miten sen saa poistettua. En vain tiedä kuinka kayuan kestän asua noitten ampiaisnaapureiden kanssa... Eilen yksi ampiainen tuli sisään keittiön ikkunasta. Panikoin, juoksin makuuhuoneeseen ja uskallauduin ulos sieltä vasta aamulla.

Kuulostan varmaan hullulta. Ja onhan tämä koko tilanne kieltämättä vähän hullu.

Noustuani ylös suht aikaisin päätin ottaa vapaapäivästäni kaikki irti ja mennä keskustaan kiertelemään. Kävin ensin aamiaisella yhdessä lempikahvilassani, la torrefazionessa. Minusta on välillä ihanaa mennä yksin kahvilaan lukemaan tai vaan uppoutumaan omiin ajatuksiin. Siellä kuulee sitäpaitsi myös mitä mielenkiintoisimpia keskusteluja. Vaikka enhän minä siis tarkoituksella kuuntele, ihmiset vaan puhuvat kovaa.. (Busted)

Oli kivaa käydä kiertelemässä kauppoja, vaikka teki aika tiukkaa olla ostamatta mitään. Mutta olen ylpeä itsestäni: yksikään ihana villapaita tai takki ei tarttunut mukaan! Pysyin lujana jopa pokkarikirjakaupassa, joka yleensä kuuluu heikkoihin kohtiini. Mutta tiedän että pitää säästä Englantia varten.. Sen sijaan sorruin ostamaan irtokarkkia (paha kierre jäänyt päälle). Ja kun kerran olin ostanut karkkia päätin mennä katsomaan leffaa; - yksin. Välillä on hyvä tehdä asioita yksin. Miksi en voisi mennä katsomaan leffaa jos kerta tekee mieli ja minulla sattuu olemaan vapaata. Sitäpaitsi voi mennä katsomaan juuri sitä mitä itse haluaa nähdä. Suosittelen sitä kaikille. Se kasvattaa ihmisenä kun uskaltaa olla yksin ja miettimättä mitä muut ajattelee. Ja yllätyksekseni suurin osa päivällä leffassa kävijöistä oli yksin. Leffa oli kuitenkin pieni pettymys. Kävin katsomassa "Matkalla- on the road" ja minusta se oli vaan liian pitkä ja jopa vähän tylsä (joku true leffafanaatikko ja hipsteri varmaan on eri mieltä, mutta tämä oli minun mielipiteeni).

Illalla veljeni kävi katsomassa rikkinäistä pesukonettani ja kuten arvelin se on todellakin lost case. Ei siis auta muuta kuin ostaa uusi. Jey...

Huh, tulipa tässä nyt avauduttua ja vuodatettua. Ehkä minulla sittenkin on liikaa omaa aikaa kun Anssi on Barceloonassa...Mutta huomenna taas töihin. Hyvää yötä!